Aihetta sivuava lehtijuttu

Meillä paikallislehdessä on "Viikon Veikkaaja" kisa, johon pääsee ihmisiä osallistumaan erilaisilla meriiteillä. Satun olemaan paikallisen koripalloseuran puheenjohtaja ja pääsin mukaan sitä kautta. Suurena futisfanina (yeah, right) satuin sitten voittamaan koko homman ja tienasin vielä muutaman roposenkin (n. 33e). Nyt sitten voittaja kutsuttiin veikkaamaan palkintoriviä ja samalla sitten turisin myös hostellista:

LINKKI: VIIKON VEIKKAAJA

Linkki on oikein mutta äsken sivut olivat alhaalla.. toivotaan että pian toimii.

Jaaha, nyt toimi, mutta ainakaan minä en saanut luettua koko juttua. Kertokaa jos joku siinä onnistuu.

Muuten hostellirintamalla on tällähetkellä hiukan suvantovaihe, ja olen tullut niin taikauskoiseksi että en viitsi enää puhua asioista mitään etukäteen. Sadannen kerran projektin aikana taas paukkuu yksi deadline, nyt vastauksia pitäisi saada viikon päästä perjantaina, toivottavasti silloin on enemmän kerrottavaa.

Jotain on saatu kyllä myös eteenpäin. Tänään palaveerasimme "stylistin" kanssa ja nyt tuntuu siltä, että se yhteinen sävel löytyi.. sisustukseen on tämänpäiväisen perusteella luvassa aivan mainioita, 100% uniikkeja ratkaisuja!! Toivottavasti joku muukin niistä tykkää kuin minä.. kun vaimoltakaan ei ole uskaltanut vielä mielipidettä kysyä. Ja toisaalta, saahan hostelli olla omistajansa näköinen :) Mutta nyt tosiaan se pitkään ajatuksissa ollut määrittelemätön "juttu" sai fyysisen olomuodon ja vieläpä erittäin hilpeän sellaisen :) Ja sitä ei spoilata ennenkuin porukka pääsee paikanpäälle katsomaan!!

Ilmaisia lokerikkoja :)

Oon huono selostaan noita monimutkasia byrokraattisia koukeroita, kun tällä hetkellä itsekkään en tiedä missä mennään (eikö kuulostakin vakuuttavalta..). Jokatapauksessa nyt remontin alla ruvetaan vielä tarkastelemaan vastuurajoja, tappelemaan hinnoista sekä tutkimaan että kuka vedättää ja ketä. Monimutkaista ja aika raastavaa, puhutaan kuitenkin kymmenientuhansien eurojen näkemyseroista.

Positiivista on taas se, että onnistuin saamaan purkutuomion saaneesta Valkeakosken vanhasta lukiosta reilu 60kpl 30cm*40cm*30cm metallisia säilytyslaatikoita ilmaiseksi! Eli suomeksi sanottuna joka huoneeseen, joka asiakkaalle oma, itselukittava säilytyslokero mihin silmämääräsesti mahtuu läppärikin. Koko siis oli myös silmämääräinen arvio :) Osa on aika paljon elämää nähnyttä ja osa (lue: ylimmät, mihin kukaan ei ole ylttynt potkimaan) on taas priimakunnossa.. mutta haitanneeko pienet kolhut kaiken nähnyttä reissaria? Tuskin. Ei minua ainakaan.

Avainsekoilua

Hostellirintamalla on luonnollisesti välillä myös vastoinkäymisiä, toivotaan että eivät ole vakavia..

Kerrotaan nyt ensin kuitenkin keventävä tarina. Kaveri ja isä halusivat päästä tutustumaan hostellin tiloihin ja arvioimaan tarvittavaa remontin määrää. Lähdimme siis torstaina Tampereelle avaimet taskussa ja peräkärryssä sängyn osat. Kun pääsimme perille, niin kappas, avaimet eivät käyneetkään ulko-oveen!
Päätimme yrittää takakautta.. no, samanlainen lukkohan sielläkin oli. Ajattelin kuitenkin koittaa onko ovi lukossa, niin vanha, puinen ulko-ovi aukeaa räsähtäen (ilman väkivaltaa). Lukko on edelleen lukitusasennossa, mutta oven muut osat antoivat periksi. Hyvä juttu meille, päästiin sisään. Hissillä kutoseen ja eikun sisälle...paitsi että avaimet eivät käy myöskään toimitilan oveen. Mitäs helvettiä? Aivot raksuttaa ja miettii c-vaihtoehtoa.. muistin että kaikissa muissakin kerroksissa on ollut yliopisto vuokralla, joten lähdin alaspäin kokeilemaan avaimia. Kolmosen kohdalla onnisti, avaimet olivatkin sinne! Ovesta sisään, tavarahissiin, tavarahissillä kutoseen ja ovi auki muulle porukalle. Hienosti pelittää homma! Sitten tavarahissillä alakertaan hakemaan sänkyä ja huomasimme, että tavarahissillä pääsee taloon sisään kuka tahansa, tavarahissin ulko-ovi ei siis ollut lukossa. Kätevää. Kun ensimmäiset arvokkaat omat tavarat saa sisään niin tavarahissin ovesta löytyy kutoskerroksesta 10 kilon lukko..
Vielä sitten viimeisenä silauksena huomasimme että osa toimistoista oli lukossa ja olisimme halunneet päästä katsomaan joka puolelle, kun kerta ensimmäistä kertaa paikan päällä ilman että joku hönkii vieressä. Jonkun oikun johdosta päätin kokeilla yliopistolta saamiani avaimia toimiston oveen, ja johan toimi! Eli olin saanu avaimet jolla en pääse ulko-ovesta enkä sisäovesta, mutta toimiston ovesta kyllä! Sekä kolmannen kerroksen sisäovesta. Hienoa!!...

Mistä kaikki sai alkunsa..?

Satuin löytämään aamulehden sivuilta artikkelin, jolla oli suuri merkitys siinä vaiheessa, kun unelma alkoi muuttua tavoitteeksi:

LINKKI: MORON JUTTU HOSTEL SOFIASTA

Lissää lehtijuttuja

Lehtijuttu jatkaa omaa elämäänsä, hyvä niin. Puhelin soi edelleen tiheään tahtiin, tänään puhuin puhelimessa tähän astisen elämäni huonoimman puhelinmyyjän kanssa.

Bongasin myös tälläisen, saattoi olla tosiaan Morossa, mutta en itse huomannut:

LINKKI: Moron pääkirjoitus

Sitten joku oli hienosti siteerannut minua vissiin Tiistaina, 11.8. Aamulehden kakkososan etusivun laitakolumnissa.. En tosin ole käynut Amsterdamissa enkä Berliinissä, mutta muuten juttu oli ihan asiaa: me ihmiset asiakkaina olemma välillä aika kusipäitä.

Kaivan linkin juttuun jos onnistun.


Nyt on sitten avaimetkin uuteen hostelliin taskussa, eli tila on nyt (melkein kokonaan) omassa käytössä. Innostuneisuutta laskee ainoastaan satunnaisten taloyhtiön palkkaamien remppamiesten läsnäolo..

Som moro! - Lehtijutun satoa

Kuten tarkkasilmäiset (pirkanmaalaiset) varmaan huomasivatkin, oli torstain lehdessä uudesta hostellista juttu. Stoori oli hauskasti ja asiantuntevasti kirjoitettu ja muut samassa lehdessä olleet jutut tukivat hienosti, itseä vaan etukäteen pelotti ajatus, mutta toimittaja Tuukka oli niin vaativa että annoin luvan julkaista..

juttu on luettavissa täältä: LINKKI MORON JUTTUUN

Juttu poiki aikamoisen ruljanssin.. ensinnäkin edellisenä yönä valvoin kolmeen tekemässä työnhakuilmoitusta, ajattelin että ajoitus Moron tarinan kanssa voi olla osuva, samalla voisi julkistaa ystäväpiirille laajemminkin että tälläinen homma on tulossa (pitänyt matalaa profiilia tähän asti). Kaverin kanssa saatiin siis kolmelta yöllä homma siedettävään kuntoon ja ei muutakun linkit facebookkiin, alko työntekijöiden hakuvaihe 1 (blogin kautta tulleet pääsivät ennakkoon mukaan varsinaisen haun ulkopuolelta :)) Aamulla puhelin oli onneksi äänettömällä, ensimmäinen puhelu oli tullut jo ennen kahdeksaa, tosin kyseessä oli oma isä. Ensimmäinen salapoliisi oli kaivanut sitten jo puoli yhdeksään mennessä numeroni ja kyseli töitä.. siitä päivä jatkui puhelimeen puhumisen merkeissä, tarjottiin liinavaatteita, nettisivuja, toivoteltiin vain onnea ja yksi näki jopa vaivaa valitella viereisen talon ilmastoinnin toimimattomuutta :D Artikkeli siis selvästi oli onnistunut ja kiinnosti ihmisiä, sen verran monta tuntia puhelimessa torstaina kului. Lisäksi facebookissa linkit keräsivät odotettua huomiota, "peukkuja" käynyt laittamassa jos 20% kaveripiiristä ja varmaankin n. puolet suomenkielisistä.

Soittipa myös Pienteollisuustalon toimarikin, tuli myös vähän noottia jutusta.. minulle oli kerrottu että taloyhtiö hakee rakennusluvan ja että homma OK. Noh, asiasta oli tehty vasta periaatepäätös ja heillä oli sähköpostikokous asiasta.. pahimmassa tapauksessa hallitus olisi päättänyt että lupaa ei haetakaan ja homma kaatuisi sitten siihen. Noh, tuli se myönteinen päätös sieltä, enään odotellaan rakennusvalvojan kommentteja ja toivotaan mahdollisimman nopeita päätöksiä.. sitten pääsee hommiin!!